Millaista on työ sulautettujen järjestelmien kehittäjänä? Tony Kuitusen urapolku vei tosielämän Pelle Pelottomaksi 

Työarjessa olen kehittämässä sulautettuja järjestelmiä, ideoimassa uusia ratkaisuja, koodaamassa lähellä rautaa ja jopa hakemassa patentteja. Vähän kuin Pelle, mutta tosielämässä. Näitä keksintöjä ei tosin tehdä yksin, vaan työ vaatii jatkuvaa ongelmanratkaisua, oppimista ja yhteistyötä yli organisaatiorajojen.

Kivikkojen kautta senior embedded engineeriksi

Matka tähän pisteeseen ei ollut suora. Aloitin tieto- ja viestintätekniikan opinnot vasta 25-vuotiaana ilman koodauskokemusta. Koulussa sanottiin, että sulautettu kehitys on kivisin ja hankalin tie, mutta valitsin kuitenkin sen. Melkein puolet aloittaneista lopetti kesken.

Valmistumisen jälkeen törmäsin tuttuun ongelmaan: kaikki halusivat senioreita, kukaan ei halunnut kouluttaa junioreita. Päädyin ensin tekemään tuotantotestereitä, sitten projektinvetäjäksi ja lopulta osakkaaksi start up -yritykseen. Missään en kuitenkaan päässyt koodaamaan. Lopulta päätin tehdä poikittaisen siirtymän koodaamisen pariin.

Niin päädyin nykyiseen projektiini isolle laitevalmistajalle konsultiksi, jonne minut valittiin vasta toisella yrityksellä. Esihenkilö sanoi, että kohdallani otettiin ”iso riski” – ennen ei oltu otettu ketään niin nuorta, alle 40-vuotiasta tekijää tai junioritason osaajaa. Nyt olen ollut samassa projektissa viisi vuotta, eli riski on ilmeisesti kannattanut.

Jokainen koodirivi on kriittinen sulautettujen järjestelmien kehittäjälle

Moni ei tiedä, miten poikkeuksellista sulautettujen järjestelmien koodaus on verrattuna vaikkapa web-kehitykseen. Koodia täytyy katsoa ihan eri tavalla, kun ollaan niin lähellä rautaa ja laitteita. Resurssit ovat rajalliset ja kompleksiset järjestelmät äärimmäisen vikaherkkiä, eikä koodia usein ole mahdollista päivittää jälkikäteen. Kun laite on asiakkaalla, sen pitää toimia jopa seuraavat 20 vuotta ilman uudelleenkäynnistyksiä.

Ongelmanratkaisu on embedded-kehittämisen ytimessä. Ammattitaitoon kuuluu, että pystyy sanomaan: ”Voin korvata tuon komponentin tällä koodinpätkällä.” Vaikka yhden komponentin kustannus olisi 3 senttiä, on säästö satojentuhansien tuotannoissa iso.

Sulautettujen järjestelmien kehittäjät ovat pitkään samoissa projekteissa, koska työteho alkaa kasvaa vasta 1–2 vuoden päästä. Kun tunnet laitteen ja ympäristön syvällisesti, muuttuu kehitys nopeaksi ja sulavaksi. Itse luen ensin esimerkiksi prosessorin data sheetiä ja valmistajan esimerkkikoodia 30 vuoden takaa uudestaan ja uudestaan. Käytän paljon aikaa tutkimiseen, jotta on helpompi lähestyä perinteisempää koodaamisvaihetta. Ensin iso kuva, sitten tekeminen.

Salainen supervoima: Viestintätaidot

Ammattitaito ei tarkoita sitä, että tietäisi kaiken. Se tarkoittaa, että tietää missä omat rajat kulkevat – ja keneltä voi kysyä apua.

Monialaisuus on sulautetun kehityksen ytimessä. Meillä on tiimissä fyysikoita, automaatioinsinöörejä ja elektroniikkataustaisia kehittäjiä. Perinteisesti on ollut helpompi löytää tietyn alan osaaja ja opettaa hänelle koodaus kuin opettaa koodarille sähkötekniikkaa tai fysiikkaa.

Itsellä tämä on mennyt juuri toisinpäin. Olen oppinut valtavasti työssä kysymällä, kokeilemalla, lukemalla foorumeita ja data sheetejä. Esimerkiksi nyt syvennän osaamistani moottorin säätötekniikasta, jotta voin keskustella asiantuntijoiden kanssa tasavertaisesti.

Embedded-kehittäjän roolissa viestintä- ja vuorovaikutustaitojen merkitys on valtava. En todellakaan koodaa yksin pimeässä nurkassa, vaan hankin tietoa ja teen yhteistyötä moneen suuntaan, jotta löydämme yhdessä parhaita ratkaisuja.

Konsultin vapaus valita joka päivä uudelleen

Konsulttina työskentelyyn liittyy ennakkoluuloja esimerkiksi vastuun rajallisuudesta tai ulkopuolisuudesta. Oma kokemukseni on täysin päinvastainen.

Nykyisessä asiakasorganisaatiossa olen saanut samat mahdollisuudet kuin vakituiset työntekijät. Vastuu on kasvanut, ja nyt vedän taas projektia, mutta pääsen myös koodaamaan.

Konsultin roolissa koen olevani vapaa. Tunnen, että voin valita joka kerta uudelleen jäädä töihin. Softabilityn joustava kulttuuri ja matala hierarkia sopivat minulle. Esimerkiksi silloin, kun asiakkaalla oli vaikeuksia järjestää työpisteeseen tarvittavat laitteet, sain ne konsulttitalon kautta seuraavaksi päiväksi. Tukea ja turvaa on ollut aina saatavilla. Se tekee työnteosta mielekästä ja sujuvaa.

Miltä sulautetun kehityksen tulevaisuus näyttää?

Itse koen välillä jopa syyllisyyttä siitä, miten kivaa minulla on työssä. Oma tulevaisuuteni siis jatkuu embedded-kehittämisen parissa.

Laajemmassa kuvassa yksi mielenkiintoinen kysymys on, säilyykö tämä monialaisuus tulevaisuudessa. Tulevatko seuraavat sulautettujen järjestelmien kehittäjät edelleen eri taustoista – vai erikoistutaanko entistä tiukemmin sähkö- tai ohjelmistotekniikkaan? Itse uskon, että kenttä tarvitsee molempia. Tarvitsemme syväosaajia, mutta myös laaja-alaisesti ajattelevia ongelmanratkaisijoita. Etenkin kaiken kehityksen keskellä.

Ja ehkä, toivon mukaan, muutama uusi Pelle Pelotonkin mahtuu vielä joukkoon. 

Haluatko liittyä tiimiimme?

Oletko oman elämäsi Pelle Peloton, joka innostuu koodauksesta ja ongelmien ratkomisesta? Tutustu avoimiin työpaikkoihimme urasivulla!